Lauantain toivotut levyt

 Synnyin 1970. Vietin kauneimman lapsuuteni ja hehkeimmän nuoruuteni peruskoulun, joukko-opin, suomalais-neuvostoliittolaisten yhteistyöelokuvien ynnä kahden radio- ja tv-kanavan vaikutuksen alaisuudessa. Kahden tv-kanavan siinä tapauksessa, että keli oli sopiva ja kakkonen näkyi. Radion yleisohjelmasta kuului Näin naapurissa ja Viikon luontoääni, rinnakkaiselta urheilua. Joskus urheilujen välillä saattoi tulla Nuorten sävellahja ja 80-luvulla Rockradio. Tosin ne saivat väistyä, jos Seinäjoella oli kreikkalaisroomalaisen painin piirinmestaruuskilpailut. Joku järjestys sentään. Olen altistunut sellaisille kerralla koko kansakuntaa ravistelleille kollektiivisille kokemuksille kuin pääuutislähetys, Metsäradio, Levyraati, Rockradio ja Toivotaan toivotaan. Eli radio- ja tv-ohjelmille, joita koko kansakunta kuunteli ja katseli. Kuunteli ja katseli samalla kellonlyömällä.

Kun Dingo esitti Levyraadissa Sinä ja minä -kappaleensa tuli se tunnetuksi läpi koko valtakunnan ja kaikki tunsivat bändin saman tien. Välitunnilla ja osittain tunneillakin käytiin keskustelua bändistä. Rintamalinjat olivat selvät; tytöt tykkäsivät ja pojat pitivät homoina. Vaikka emme ihan tarkkaan tietäneetkään mitä homot olivat. Judas Priest oli sentään ihan toista kuin Dingo… Kun Jumalan Teatteri heitti paskaa Oulussa ja Turkka raiskasi Seitsemän veljestä oli kaikilla mielipide asiasta. Puun kantohinnan heittelyt ja merisää tylsyistyttivät monta sukupolvea.

Nykyisin tietoa välitetään niin paljon ettei se enää välity. Koko perhe ja koko valtakunta ei asetu tv:n ääreen klo 21 katsomaan pääuutislähetystä. Yksi on Facebookissa, yksi tsättää, yksi pelaa Playstationia ja yksi on baarissa juomassa. Nykyisin kaikille tietoon tulevan tapahtuman pitää olla vähintään terrori-iskun Pentagoniin tai tsunami Thaimaahan. Joku kälyinen sota Libyassa tai hiihdon maailmanmestaruus ei tavoita ketään, koska samaan aikaan on Subilla Tuksun häät. Yhteisiä kaikkien samaan aikaan kokemia tapahtumia ei enää ole.

Sain lahjoituksena Valitut Palat -nimisen tunnetun levy-yhtiön 9 lp:n boksin Lauantain toivotut levyt. Siltä löytyy kamaa Lännen lokarista Mamy bluen kautta Meksikon pikajunaan ja Valse tristeen. Jos Aarno Ranisen ja Päivi Paunun Mozart 40:tä ei lasketa, niin siltä ei löydy oikeastaan yhtään täysin kelvotonta biisiä. Boksin sisältämät vuosina 1928-72 julkaistut kappaleet ovat juuri sitä musiikkia, joka ikäisilleni ja minua vanhemmilleni on radion ja tv:n ansiosta iskostunut selkäytimeen. Jokainen tuntee levyn jokaisen kappaleen.

Erkki Junkkarisen Hopeahääpäivälle ja Konsta Jylhän Peltoniemen Hintriikin surumarssille voi naureskella, mutta silti pitää samalla salaa pyyhkiä silmäkulmaa ja yskäistä vaivaantuneesti, etteivät vaimo ja lapset huomaa liikutusta. Metsäkukkien, Lakeuden kutsun ja Kultaisen nuoruuden soidessa on aina patteriradio, kesä, juhannus, kukkien tuoksu ja sauna. Boksin nuoriso-osuuden Katson maalaismaisemaa -kappaleen viehätystä tosin hieman vähentää se, kun viisi kuukautta vuodesta katsoo ikkunasta maalaismaisemaa, on sata astetta pakkasta ja lunta sataa. Kuinka onnellinen voinkaan olla, saatana.

Vanhat iskelmät, slaavilianen melankolia ja kesäyössä kaikuva haitarinsoitto ovat jotain sellaista, joiden jatkuvuus meidän on pakko välittää myös tuleville sukupolville mikäli aiomme jatkossakin tituleerata itseämme suomalaisiksi.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Lauantain toivotut levyt

  1. 60-lukulainen sanoo:

    Jo vain oli pätevää kuvausta Suuresta Yhtenäisyyden Ajasta. Varmaan tuon kokoelman kappaleiden sanat palautuisivat minullekin mieleen jo alkutahdeista. Huolimatta siitä, etten tainnut tv:n ja radion äärellä roikkua. Teinit kulki kylillä ja notkui nurkilla. Radio oli sitä varten, että mankalla nauhotettiin purkkaa ja glitteriä.

    Katoit kait varmaan Tuksun häät, eiks? FTF, first things first…

  2. K.p.Tikka sanoo:

    Toi veljeni, joka on syntynyt arvoisan Bloggarin kanssa samana vuotena, meni nostalgoinnissa vielä pidemmälle, alkoi diggailemaan Dallapetä ja Vesterisen Viliä… Sensijaan meikäläinen muistaa 70-luvun paitsi just noin, kuten kirjoitit, myös enempi kyllä siltä Purkkaa ja JYTÄÄ-osastolta…

  3. K.p.Tikka sanoo:

    Pääasiassa jytää, mutta jo silloin jotain muuta; Progea ja hämärämpiä juttuja, valtavirtojen ulkopuolelta tai toisilta ajoilta…

  4. Jukka Laine sanoo:

    Itse asiassa tuo Mozart 40 on myös tosi hellyttävä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s