Kotiteollisuus – Kotiteollisuus

Löysät pois heti aluksi, ettei jäisi mitään epäselvää: Olen Kotiteollisuuden fani. Tämä kuulostaa järjettömältä, mutta Kotiteollisuus on Beatlesin ohella lähes ainoa bändi jota diggaan kokonaisuutena, niin musiikillisesti kuin ulkomusiikillisestikin. Diggaan siis paitsi musaa, myös orkesterin jäseniä yksilöinä. Heidän persooniaan, lausuntojaan, olemustaan. Julkisuuskuvaansa. Henkilökohtaisesti en tunne Kotiteollisuuden väkeä yhtään sen enempää kuin Beatlesinkaan. Tyypillinen fanipoika, siis. Todellisuudessa Hynynen saattaa olla ihan yhtä mulkku jätkä kuin Lennon, mutta mitä väliä. Hänen kirjoituksiaan on hauska lukea ja toilailujaan seurata. Onko Hongisto Suomen Ringo ja Sinkkonen Harrison? Soittimista välittämättä. Kuka on McCartney? Karmila? Holpainen? En vertaa Kotiteollisuutta musiikillisesti Beatlesiin, turha siis ylpistyä siellä Lappeenrannassa. Tosin tuskin ne juntit Beatlesista diggaa. Erkki Junkkarisesta ehkä.

 

Asiaan. En malta olla kommentoimatta levyä, vaikka sain sen käsiini vasta tänään iltapäivällä. Aloitusbiisin soidessa olin hämmentynyt. ”Ei helvetti, tämmöistä junnausta.” Ennakkotiedot levystä kun antoivat ymmärtää, että nyt tulee iskelmää ja tyttöjen biisejä, eli just sitä mistä meikä diggaa. Siksi Hornankattila kahdeksan minuutin junnaavalla pituudellaan hämmensi, tuoden tosin megalomaanisine olemuksineen ja yht’äkkisine lopetuksineen mieleen Beatlesin Abbey Roadilta tutun I want you (she’s so heavyn). Jo toisella kuuntelulla kuitenkin vakuutuin, että just näin piti Kotiteollisuuden uuden levyn alkaa. Kun jo tiesin mitä jatkossa seuraa.

Jos Kotiteollisuuden uusinta levyä arvioidaan tilastollisesti, niin sillä on hidas aloitusbiisi (Hornankattila), neljä tyttöjen biisiä (Soitellen sotaan, Raskaat veet, Rosebud ja Taivas auki), kolme rankempaa jyräysbiisiä (Sarvet, Isän kädestä ja Ainoa) ja neljä ns. uusiutumista osoittavaa biisiä (Kylmä teräs, Ei kukaan, Pahanilmanlinnut ja Itken seinään päin). Tyttöjen biisit ovat minun mielestäni sitä parasta Kotiteollisuutta, jonka kristallisoituma tähän asti on ollut Helvetistä itään -levy. Tyttöjen biisit ovat siis meneviä ja iskevän kertosäkeen omaavia lallattelubiisejä Minä olen -hitin malliin. Rankemmat jyräysbiisit ovat Ainoaa lukuunottamatta perus-Kotiteollisuutta. Ainoa poikkeaa peruskamasta siinä, että on oikeastaan levyn ainoa tylsä ja turha veisu.

Mutta se paljon puhuttu ja joidenkin paljon odottama uusituminen. Sitä ovat akustishenkinen ja hieman CMX:mäinen Kylmä teräs, junnaava pianoballadiksi muokattu ja Hynysen tekstillisesti koko elämää luotaava Ei kukaan ja pelkistetty kansanlaulu Itken seinään päin. Onkohan tässä nyt suurinta muutosta se, että Hynynen yrittää laulaa. Ehkä olisi parempi kuitenkin pysyä siinä louhimokarjumisessa, vaikka en todellakaan ole mikään virepoliisi tai muu soitto-orientoitunut insinöörikuuntelija.

Uusi levy on Kotiteollisuus-diggarille ihan hemmetin hyvä paketti; sopivasti uutta, riittävästi vanhaa ja vähintäänkin uudet sanat. Ja ihan mahoton äänivalli, melkein läpäisemätön muuri musiikkia, jonka toistaminen livenä voi olla haastavaa. Nähtäväksi jää tuleeko tästä samanlaista kestosuosikkia kuin Helvetistä itään tai Iankaikkinen -albumeista. Nyt alkuhuumassa tuntuu, että tulee.

Kotiteollisuus on viimeinen 80-lukulainen alkoholilla marinoitu suomirock-dinosaurus, joka tekee kaikista muotivirtauksista välittämättä omaa perikansallista iskelmällistä ja omannäköistään trendeistä välittämätöntä huttua vuodesta toiseen. Sen joko hyväksyy tai sitten ei. Juicen, Eppu Normaalin, Popedan, Peer Güntin ja Sielun Veljien parissa nuoruutensa viettäneen on helppo Kotiteollisuuden valitsema tie hyväksyä. Tosin orkesterin metallisuus karkoittaa monta potentiaalista diggaria, mutta se on heidän ongelmansa.

Kotiteollisuuden uusin levy on ”B-luokan jätkiltä A-luokan makkaraa”, mukaellen lausuntoa bändin tulevasta markkinointistrategiasta uusimman Soundin haastattelussa. Tuskin tällä levyllä uusia faneja tulee, mutta entisiä voidaan menettää. Minua ei.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Kotiteollisuus – Kotiteollisuus

  1. poppinoviisi sanoo:

    Hynystä ei saa Hynysen paikalta vaikka sheivais. Ei tietysti pidä yrittääkään. Joku sais silti tehdä Kotitalous-covereita, että pääsisin minäkin tähän juttuun. Yhtään ei auta, että Jouni ”yrittää laulaa”. Paikallista pitäis kannattaa, mutku.

  2. Mika sanoo:

    Hmm. Haiskahtaa siltä, että et ole juntahtava alkoholista pitävä keski-ikäinen mies. Ymmärrän, ymmärrän. Suosittelen lääkitykseksi Minä olen ja Tuonelan koivut -biisejä, ehkä se siitä. Joskus.

    Ja muuten: Jippu on tehnyt coverin Tuonelan koivuista.

  3. banaanisupikoira sanoo:

    Jo ensimmäisien lauseiden jälkeen tunsin myötähäpeää. Jos kuuntelet levyn 15v päästä, ymmärrät enemmän.
    Hornankattila on levyn raskain ja rankin biisi, ei ”hitain”, siinähän aiotaan tehdä pahaa! No et ole vielä päässy hitaita tanssimaan tyttöjen kanssa joten ihan ymmärrettävää.
    Rankempaa on myös, Tuonen joutsen tyylinen Sarvet itää, ja Pahanilmanlinnut.
    Synkän raskasta puolta edustaa kappaleet: Kylmä teräs, Itken seinään päin, Ainoa, ja Ei kukaan, mikä on uskomattoman kaunis ja synkkä.
    Loput on melodisempaa perusrunkutusta, toiminee keikoilla ihan ok. Levyltä ei jaksa kuunnella. Paitsi Rosebud biisissä hyvät sanat pelastaa paljon.

    • Mika sanoo:

      Dear Banaanisupikoira,
      olet enemmän kuin oikeassa; tunnen raskasta myötähäpeää itseäni kohtaan kirjoituksestani -en pelkästään ensimmäisistä lauseista vaan koko kirjoituksestani- jo nyt.

      Kunpa pääsisinkin joskus tanssimaan hitaita tyttöjen kanssa.
      Yst.terv.
      Mika

  4. kipukka sanoo:

    olen täti, 51 v, ja ostin hiljattain kaksi uusinta Kotiteollisuuden levyä, kuuntelen parhaillaan. oikein arvattu: elämäni on vaikeaa ja nuppi on sekaisin, mutta minua onkin piinattu lady kakan, britney spearsin, crashin, drumsin yms tuotoksilla sietokykyni äärirajoille. tämä kuulostaa jotenkin lohdulliselta….

    • Mika sanoo:

      Tädit 50+ ovat just Kotiteollisuuden kohderyhmää. Ketään kiinnosta 40+ sedät. Suosittelen tutustumaan parin uusimman lisäksi ainakin Helvetistä itään- ja Iankaikkinen -levyihin, niillä bändi on parhaimmillaan, ainakin 50+ -tädeille, luulen ma. Ja minulle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s