Nick Hornby – Juliet riisuttuna

Nick Hornby kertoo uudessa kirjassaan keski-ikäisestä miehestä, Duncanista. Vätyksestä, joka fanittaa pakkomielteenomaisesti parikymmentä vuotta sitten kadonnutta rockmuusikkoa, kirjoittaa nettiin pöhköjä analyysejä tämän musiikista ja sotkee parisuhteensa. Yksi päähenkilöistä työskentelee museossa. Voinko haastaa Hornbyn oikeuteen?

No, itseasiassa kirjan päähenkilö on tuon vätyksen puoliso, heti kohta kirjan alussa entinen sellainen. Sattuneesta syystä kuitenkin samaistin itseni koomiseksi sivuhenkilöksi jääneeseen mieheen. Samaistin niin paljon, että mielessä käväisi blogikirjoittelun lopettaminen. Onneksi Duncan kuitenkin jakaa hengentuotteitaan keskustelupalstalla eikä blogissa. Minä en sentään keskustelupalstoille eksy, en en en, e-hei, en en en, en tietenkään…

Kirjan alku oli hieno ja loppu hyvä. Väliin jäävä osuus kelvollista ja hauskaakin, mutta koko ajan odotin Duncanin taas astuvan kuvaan mukaan. Onneksi välillä astui, kiinnostus säilyi. Hornby avaa tapansa mukaan nykymiehen sielunelämää, vaikkakin nyt enemmän naisen suulla kerrottuna. Miehen, joka saa vanhuuteen asti jatkaa nuoruuttaan poplevyjen, kirjojen tai jonkun muun yhtä tarpeettoman ajanvietteen parissa. Saa jatkaa, koska hänen ei tarvitse raivata peltoa raakaan korpeen, ei rakentaa taloa omin käsin eikä mennä sotimaan. Juliet riisuttuna pysyy siis Uskollisen äänentoiston ja Hornankattilan hyväksi havaitulla linjalla. Hornby kertoo miehistä, jotka eivät aikuistu ja naisista jotka luopuvat toivosta tarpeeksi kauan odotettuaan. Luopuvat toivosta ja tekevät sen elämänmuutoksen, johon miehet eivät kykene.

Hornbyn kirjat eivät ehkä ole mitään korkeakirjallisuuden klassikoita, mutta ne ovat kirjoja joita lukiessaan hänen henkilöidensä kaltaiset pienet ihmiset voivat kuvitella elämänsä sittenkin olevan romaanin arvoista.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Lukemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Nick Hornby – Juliet riisuttuna

  1. Luin tämän (tai nyt kyllä tosiasiassa kuuntelin) toistamiseen, tällä kertaa lukupiiriä varten. Eikä kyllästyttänyt yhtään, vaikka nyt kiinnitin ehkä enemmän huomiota noihin ihmissuhdekuvauksiin, esim. Tuckerin ja Jacksonin suhteeseen, eka kerta meni lähinnä fanituskulttuurille naureskellessa.
    Ei siitä museossa työskentelystä varmaan kannata hermostua, onhan mukana sellainenkin oivallus, että jos ryhtyy suhteeseen coolin rockhenkilön kanssa, ei kannata odottaa tämän käyttäytyvän kuin kirjastonhoitaja. Ei koskaan voi saada kaikkea :D

    • Mika sanoo:

      Niin, tosin kyllähän kirjastotätinä työskenteleminen on jopa mediaseksiskästä. Ainakin jos elokuviin Muumio ja The librarian – Kohtalon keihäs on uskominen…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s