Lastenmusiikkia

Sattuneista syistä lastenmusiikki on voimasoitossa taloudessamme. Sattuneet syyt ovat kuusi- ja neljävuotiaita. Molemmat ovat kiinnostuneita musiikista, mutta neljävuotias poikani selkeästi enemmän. Kyllä siinä isi väistämättä heltyy, kun poika tulee syliin ja sanoo, että ”mie haluaisin semmoisen levyn missä on Hevisaurusten kuva kannessa.” Ei auttanut kuin mennä levykauppaan. Vaikka noin periaatteessa suhtaudun negatiivisesti lastenmusiikin kaapuun puettuun rokinrenkutukseen. Vaan kun poika istuu musiikkihuoneen sohvalla koko Jurahevin kuninkaat -cd:n keston ajan, selailee kansilehtistä ja laulaa mukana, niin kyllä siinä epäilykset häviävät. Sisko tosin pitelee korviaan ja poistuu paikalta, kun tuplabassariräminä alkaa. Naiset ovat tuommoisia.
 

Onneksi lapseni tykkäävät kovasti myös ihan perinteisistä lastenlauluista. Niitä olen ostellut heille lähinnä vinyyliformaatissa ja kaikki peppipitkätossut, känkkäränkät ynnä muut liikennelaulut uppavat ihan täysiä. Nykyaikainen lastenmusiikki on tosiaan vähän liikaa tavallista pop-rokkia, ainoastaan sanoitukset eroavat. Hemmetti, kyllä ne kerkiävät sitten teininä sitä hiphopräppiä kuuntelmaan. Sen takia yritän pakkosyöttää heille perinteisempääkin tavaraa, viimeksi Pentti Rasinkangasta. Ipanapat sun muut saavat toistaiseksi jäädä kaupan hyllylle, Hevisaurus olkoon ainoa myönnytys tässä asiassa.

Taannoin ostin kovasti kehutun Tohtori Orff & Herra Decelcreuz -nimisen lastenmusiikkiyhtyeen levyn Ihmekolmoset vauhdissa. Kun ensimmäistä kertaa sitä autossa kuunneltiin tyttäreni sanoi: ”Laita isi jotain lastenmusiikkia.” No, kyllä Älä soita harmonikkaa -kappale on myöhemmin noussut heidän suosikikseen. PMMP:n Puuhevonen -albumi on soinut kovasti, siinä onkin vanhoja kunnon lauluja, ainoastaan sovitukset ovat vähän modernisoituja.

Mutta mutta. Poikani suosikkikappaleet ovat kaikesta lastenkulttuurisivistämisestäni huolimatta seuraavat:   

Trashmen – Surfin’ bird
Maukka Perusjätkä – Säpinää
Popeda – Silmiklasikyy
Eppu Normaali – Poliisi pamputtaa taas ja Lainelautaileva lehmänmaha rock’n’roll
Joey Luumäki & Tappajatomaatit – Minusta tulee isona poliisi
Kontra – Jerry Cotton
 

”Laita isi se hauskin levy.” Sitten kaivetaan Trashmenin sinkkua hyllystä. En tiedä pitäisikö olla ylpeä vai pitäisikö huolestua. Ehkä ensinmainuttua kuitenkin, sillä kun ensimmäisen kerran vuosi pari sitten näin, kun poika leikki poliisiautolla ja lauloi ”systeeminvartija se poliisin on työ, poliisi hippejä pampulla lyö” tunsin melkoista ylpeyttä. Hyvä tietää jo pienenä poikana mikä pitkätukkien asema yhteiskunnassa on…

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Lastenmusiikkia

  1. Musiikkipedagootti sanoo:

  2. Musiikkipedagootti sanoo:

    No voih, eijjoo myydä kuin ideoloogiaa ja tyhjiä sisältöjä. Perustarkkana pedagoottina kuvittelin jo osaavani linkittämisen, mut se ei sit sekään menny tähän putkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s