Rundgren ja Bonds

Nimeltään lähinnä ruotsalaiselta jääkiekkoilijalta kuulostava Todd Rundgren on jäänyt minulle vieraaksi artistiksi. Etenkin muusikkojen keskuudessa hän on ymmärtääkseni hyvinkin arvostettu lauluntekijä. Ja tunnustettu tuottaja ihan normaali-ihmistenkin mielestä. Minä en ole kuitenkaan saanut oikein otetta sen kummemmin Utopiaan kuin soolotuotantoonsakaan, mutta toisaalta en ole tutustunut niihin aiemmin kuin yhden kokoelman verran.
 
No, ehkä pitäisi taas yrittää, sillä tämä A cappella (1985) on oikein mainio levy. Levy on täynnänsä hyviä biisejä -esim. Blue orphans, etnohenkinen Johnee Jingo, Something to fall back on ja Mighty love, joista kaksi viimeistä olisivat Meat Loaf -henkisillä sovituksilla varmoja hittejä- ja ne on esitetty albumin otsikon mukaisesti lähes pelkästään laulun avulla. Ilmeisesti pelkästään Rundgrenin itsensä äänellä, ainakaan kansiteksteistä ei löydy muiden laulajien eikä soittajien nimiä. Oli miten oli, niin albumi on viehättävä kokonaisuus. B-puolella artisti heitäytyy tosin välillä aika daideelliseksi, mutta ihan kiehtovia nekin pari biisiä ovat. Tietty etnohenkisyys ja soundimaailma toi kuunnellessa mielleyhtymiä Paul Simonin Gracelandiin ja Peter Gabrielin So:hon, vaikka levyillä ei sinänsä mitään yhteistä olekaan. Jonkinlainen ajan henki, ehkä. Olen iloisesti yllättynyt A cappellasta. Pitänee kaivaa se Runkreenin tuplakokoelma hyllystä ja perehtyä aiheeseen kunnolla.
 
Gary U.S. Bonds lienee useimmille tuttu New Orleans -kappaleestaan 60-luvun alusta. Tiedätte kyllä: I said a-hey-hey-hey-hee-ey… Ilmeisesti tämä upeaääninen laulaja katosi jonnekin, koska diskografian mukaan hän ei ole julkaissut mitään välillä 1963-80. Vuonna -81 Bruce Springsteen ja Little Steven E-Street Bandeineen palauttivat hänet julkisuuteen mainiolla Dedication -albumilla. Seuraavana vuonna ilmestyi tämä nyt kuuntelemani On the line, joka on myös Springsteenin ja Stevenin tuottama ja E-Streetin jengiä soittaa taustalla.
 
Rupesin kuuntelemaan On the linea vähän epäillen, koska en uskonut homman toimivan samalla sapluunalla toista kertaa peräkkäin. Vaan on se toiminut. Vaikka suurin osa kappaleista on Springsteenin käsialaa ja vaikka ne kuulostavatkin -niin- Springsteeniltä, niin Bondsin vahva ääni tekee niistä riittävän ”omia” hänelle. Jos jokin kappale pitäisi erikseen mainita, niin olkoon se texmexahtava Angelyne, mutta kappalemateriaali on vahvaa kautta koko levyn. Rokkia, soulia, mitä lie, hyvää joka tapauksessa. Springsteenin alkupään tuotantoa diggaileville uppoaa varmasti nämä molemmat hänen valvonnassaan tehdyt Bonds -albumitkin. Tämä on hyvän mielen musiikkia. Ei kai kukaan voi olla pitämättä tällaisesta.
 

A cappella ja On the line kustansivat kirpputorilla yhteensä kaksi euroa. Ei muuten mennyt rahat hukkaan.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Rundgren ja Bonds

  1. Pekka sanoo:

    Rundgrenilta kannattaa hankkia alkuun vaikka ”A Wizard, A True Star”, ”Hermit Of Mink Hollow”, ”Something/Anything” ja ”Nearly Human”. Sit on tietysti Utopian levyt ja mainio The Nazz. Hiukan vaikea tällaisen superfanin suositella mitään objektiivisesti.:)

    • Mika sanoo:

      Utopialta pari levyä jo löytyykin. Ja jopku marketista halvalla poimimani tupla-cd, jolla Runkreenin sooloa ynnä Utopiaa. Muis-taak-se-ni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s