Vakavahenkinen keskustelu

-Mika hei.

-Häh, mitä nyt, en se minä ollut, se oli vahinko!

-Mitä sinä nyt taas horiset? Sitä vaan, että miten tuo levyhylly on taas täynnä? Vasta ostit uusia hyllyjä siihen.

-Jaa. No jopas. Onhan siitä jo aikaa, pari vuotta ainakin.

-Se oli kuule syyskuussa 2010.

-Niinkö se olikin. Hmm. Sinähän olet ostellut niitä kirjoja, varmaan sen takia on täynnä.

-Älä viitsi. Olen ostanut kaksi kirjaa viime syksynä, en mitään muuta. Ja sinä olet sitä paitsi vienyt vintille osan kirjoistasi. Kaiken järjen mukaan tyhjää hyllytilaa pitäisi olla reilusti.

-Tässä on tosiaan jotain outoa. Olisiko sateinen kesä jotenkin turvottanut leyvnkansia, vievät enemmän tilaa.

-Viime kesänä ei satanut kertaakaan, jos satut muistamaan.

-Niinhän se olikin. Juu. Tuota, se varmaan johtuu siitä kun uudelleenjärjestelin levyt, jätin vähän enemmän löysää sinne etteivät ne ole liian tiukassa. Vähän niinkuin optinen harha, heh heh.

-Vai löysää. Yritin aamulla kuunnella Neil Youngia ja levyt oli niin tiukassa, että en meinannut saada irti. Sanonko missä sinulla on optinen harha.

-Hitto vie, mitenkä se nyt silleen. Tässä on nyt jotain mitä ei voi järjellä selittää.

-Ei tosiaan, järki on hommistasi todella kaukana. Mikä tämäkin levy oikein on?

-Ai se. Se on Warrantin Cherry pie. Aika hyvää kasariheviä. Tai no -90 se ilmestyi. Vähän semmoista Cinderellan tyylistä.

-Mitä tässä kannessa oikein on? Voi luoja. Miten mauttomaksi nämä kuvat voivat mennä.

-Hei, äläs nyt. Siinä on symboliikkaa. Tuo kontallaan oleva nainen, se symboloi… tuota… hmm… Siinä otetaan kantaa naisen alistettuun asemaan patriarkaalisen yhteiskunnan voimien puristuksessa.

-No just. Olisikohan sinun aika aikuistua pikkuhiljaa. Ostitko muuten pojalle ne kengät niinkuin sovittiin?

-Ostin ostin. Tai siis kävin katsomassa, mutta olivat niin kalliit, en raaskinut ostaa. Ostetaan sitten alennusmyynnistä. Ihan hyväthän nuo vanhat sitäpaitsi on. Jos nyt vähän puristaa, niin oppiipa poika ettei aina voi kaikki olla ihan viimeisen päälle. Todellisuusterapiaa, you know.

-Vai todellisuusterapiaa. Sitä tässä talossa tarvitsee joku muu kuin poikasi. Jääkaappi on tyhjillään kun herra ei raaskinut ostaa ruokaa, lapset kulkevat rytkyissä kun herralla on tärkeämpiä rahareikiä kuin vaatteet. Autokin on huoltamatta, keittiöremontista uskalla haaveillakaan.

-Eeeei se siitä ole kiinni, ei. Tiedäthän sinä mikä kirjastovirkailijan palkka on, ei kaikkeen yksinkertaisesti riitä.

-Warrantin Cherry piehen kuitenkin riittää?

-Se nyt oli puoli-ilmainen. Sumasta hain, ihan vain pari euroa.

-Sumasta? Milloin sinä olet Lappeenrannassa käynyt?

-Eiku siis piti sanomani, että Kimmo haki. Enhän minä, mites minä nyt olisin kerinnyt siellä käymään, heh heh.

-Huoh. Antaa olla. Ei tuon ikäiselle ”miehelle” kannata enää yrittää takoa järkeä päähän. Jaahas, posti tuli, käynpä hakemassa.

-Ei ei ei, kyllä minä käyn hakemassa, älä sinä vain käy, pienet jalat rasittuvat, kyllä minä käyn. Sieltä pitäsi tulla se Henkan boks… Eiku siis tota noin.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s