Kasariheviä, taas

Eivät ne kaikki Helsingin ostokset menneet ainakaan musiikillisesti pieleen. Eli pitkästä aikaa katsausta kasariheviin.
Masi – Downtown dreamers (1988) Levyn kannessa jonkinlaiseen morsiuspukuun pukeutunut kaunis nainen tuijottaa surullisena kaukaisuuteen. Lie sulhanen tehnyt oharin. Jos lie, niin tyhmä jätkä. Sisäpussin kuvassa sama nainen poseeraa meinaan alusvaatteisillaan hankalassa, mutta kiehtovassa asennossa. Toistan: Tyhmä jätkä.Niin tosiaan, on tällä levyllä musiikkiakin. Ei huonoa, ei välttämättä edes keskinkertaista vaan suorastaan kelvollista melodista hevipoppia Italiasta. Mutta se on sivuseikka, kun on nuo kannet.
Raven – Nothing exceeds like excess (1988) Tällä levyllä ei naiskauneus juhli. Oikein jos tarkkaan sisäpussia tutkii on siellä yksi vähäpukeinen misukka soittajapojan kainalossa. Muuten kansista löytyy vain poikkeuksellisen rumia irvisteleviä brittimiehiä. Levy säikäytetään käyntiin Spinal Tap -tyylisellä introlla. Ei naurata. Onneksi kyse on kai vitsistä ja meno muuttuu oikein reippaaksi ja rääväsuiseksi kieli tiukasti poskella soitetuksi thrash- tai speedvaikutteiseksi hevirokiksi. Meno on iloista ilman hassua happy happy joy joy -mentaliteettia. Vihaista ja iloista, niin oudolta kuin yhdistelmä kuulostaakin. Mukavaa kuunneltavaa.

Triumph – Never surrender (1983) Astetta vakavahenkisemmin asioihin suhtautuva kanadalainen orkesteri. Musiikki on kuin Dion aikaisen Black Sabbathin ja onnistuneimpien poppareiksi muuttuneiden jytärokestereiden (Rainbow – Down to Earth ja Blackfoot – Siogo) yhdistelmä. Kovaa ja korkealta huutava laulaja, hyviä biisejä, hyviä melodioita. Oikein mainio levy. Olisin voinut kuvitella tämän olevan osa NWOBHM-liikettä. Jos oikein hakemalla hakee jotain negatiivista sanottavaa, niin tämä levy oli minulla hyllyssä jo ennestään. Nyt niitä on sitten kaksi.

Kolme perin erilaista levyä, kaikki omalla sarallaan oikein hyviä. Olettaen ettei kuulija saa näppylöitä jo pelkästään yhdysssanasta heavyrock. Vielä on tavaraa kuuntelematta, mutta eiköhän tämä tälle illalle riitä. Kun yhden levykauppareissun aikana onnistuu ostamaan kaksi hyllystä jo ennestään löytyvää levyä panee se vähän miettimään

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s