Joululukemiset

Alan saada taas lukemisenjuonesta kiinni, kun voin ilman takaraivossa jyskyttävää omantunnonvasaraa lukea muutakin kuin museopoliittista ohjelmaa. Joulun aikoihin sain enemmän tai vähemmän kahlattua läpi muutaman uutuuden.

 

 

Harri Nykänen & Jarkko Sipilä – Paha paha tyttö: Mainio jännäri, joka pesee molempien kirjoittajien parit edelliset kirjat selkästi. Ei tässä mitään uutta ja ihmeellistä ole, mutta Raidin, Janssonin, Takamäen, Suhosen ja kumppanien tuominen samaan tarinaan luo mielenkiintoista rinnakkaistodellisuutta suomalaiseen poliisikirjallisuuteen. Kahden rutinoidun kirjailijan voimien yhdistäminen on onnistunut hyvin, toivottavasti se ei jää pelkäksi kokeiluksi.

Lasse Lehtinen – Onni suosii rohkeaa: Yrittääkö Lehtinen karistaa humoristinmainetta tällä trilogiaksi kasvavalla sarjalla. Samaa rennonletkeätä jutustelua tämä -kuten edeltäjä Siivetönnä en voi lentää- kuitenkin on kuin aiemmatkin romaanit. Ajankuvana ihan hauskaa luettavaa, mutta juoni ei kanna. Luotettavat muistelmat ja Uskottu mies ovat siltä osin parempaa Lehtistä. Tällaisena osa-aikaimatralaisena kirjan Svetogorsk ja Finn-Stroi -sivujuonne lisäsi tosin mielenkiintoa. Jos kirjasta etsii jotain kantavaa teemaa, niin se on ”herrana on hyvä olla”. Ainakin siinä kirjailija ammentanee omista kokemuksistaan.

Dumari – Kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan: Tuomari Nurmion elämäkerta, 90-luvulla julkaistun Tuomari vastoin tahtoaan -kirjan rajusti laajennettu ja parannettu painos jatkaa hienojen suomalaista rockmusiikkia käsittelevien kirjojen sarjaa. Pakko tosin myöntää, että oma mielenkiintoni kirjaa kohtaan hiipui sen jälkeen, kun Punainen planeetta saatiin käsitellyksi enkä jaksanut loppupuolta lukea kokonaan. Mutta se ei ole kirjan vika, vaan sen että Nurmion 80-luvun loppupuolen musiikki ei minua puhutellut eikä siten niistä ajoista lukeminenkaan tällä erää huvittanut. Nurmion musiikki muuttui 90-luvun loppupuolen myötä taas kiinnostavammaksi ja kirjassa päästään nimen mukaisesti aina tänä vuonna julkaistuun albumiin asti.

Me kierretään toisiamme
kuin taivaankappaleet,
yhtä ylpeinä, yhtä yksin,
ympärillämme ikuinen yö

-Maailmanpyörä palaa-

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Lukemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s