Anonyymit Addiktit, neljäs istunto: Kriisipalaveri

 -Hei Mika!
 
(Epämääräistä mutinaa ja pälyilyä kuulusteltavan suunnalta.)
 

-Mika, ymmärräthän sinä, että oli aika noloa että sinut piti käydä kotoa hakemassa tähän istuntoon.

-Mmmrmh.

-Välillä minusta tuntuu, että et edes halua parantua. Aivan kuin jollain kieroutuneella tavalla nauttisit tilanteestasi.

-Äh, hmm. No.

-Miten on viikko mennyt?

-Huonosti. Huonosti on mennyt. Ihan poskelleen. Ei valon pilkahdustakaan missään.

-Mites se nyt niin? Oletko taas retkahtanut?

-Olen. Retkahtanut olen, olen.

-Kerropa vähän tarkemmin, ihan rauhallisesti.

-Heti alkuviikosta. Kävin Niskan divarissa ja siellä oli vaikka mitä. En voinut itselleni mitään, yritin kaikkeni. Mutta siellä oli jopa Zappan ja Beefheartin Bongo fury! Ei siinä silloin mikään auta.

-Jahas. Onko se hyvä, kannattiko ostaa?

-En minä tietenkään ole vielä kuunnellut sitä. Mutta se on hyllyssä nyt!

-Hmph. Eli alkuviikosta retkahdit. Entäpä jatko?

-Niin. Piti käydä työmatkalla Helsingissä. Vaikka kuinka yritin järjestää aikataulun tiukaksi, niin silti jäi pari tuntia luppoaikaa. Huonoa suunnittelua, huonoa.

-Ja oli pakko mennä levykauppaan?

-Anteeksi. Anteeksi. Black & Whitessa kävin. Ja Hippie Shakessa. Sitten loppuivat rahat. En voinut enää jatkaa kierrosta Music Hunteriin ja Fennicaan.

-No niin. On hyvä, että ymmärrät tehneesi väärin. Et kai jättänyt mitään tilauksia tai sellaista?

-Eeeeen tie-ten-kään. Ihan vain yleisluontoisesti Hippie Shakessa keskustelin myyjän kanssa siitä mahdollisuudesta. Ei, en jättänyt. En tietenkään.

-Hienosti toimittu. Oliko vielä muuta?

-Kaverin kanssa vähän vaihdeltiin levyjä, ihan vain vähän. Ei sen kummempaa.

(Kuulustelija tekee ankaran näköisenä muistiinpanoja.)

-Suora kysymys: Miten monta levyä ostit tällä viikolla?

-Jaa, mites se nyt. Ne Zappat. Tullin eka, Stonesit, sitten ne hevilevyt, Lovin’ Spoonful, Renaissance. Hmm. Rouvalle se Springsteenin uusin. Mitä niitä nyt oli, olihan niitä vielä. 19 älppäriä ja kaksi cd:tä. Niin ja sitten se yksi Krokus, joka minulla olikin perhana jo ennestään. Ottaiskohan Kimmo sen, hmm. Parikymmentä, juu. Ei oikeastaan paha, ei ei.

(Kuulustelijan kynä savuaa.)

-Tilanne on sellainen, että en voi laskea sinua kotiin viikonlopuksi. Jäät tänne vähän lepäilemään. Kolme kertaa päivässä käyt näissä keskusteluissa ja yrität keksiä ihan jotain muuta puuhaa kuin ne ainaiset levyt. Huomenna on palaveri lääkärin kanssa.

-Ne on vielä järjestelemättä ne uudet! En minä voi jäädä tänne, ei, en voi!

(Kuulustelija kaivaa lepositeitä esiin ja pyytää apuvoimia paikalle.)

-Mutta ne on vielä järjestelemättä ne levyt!

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Anonyymit Addiktit, neljäs istunto: Kriisipalaveri

  1. työnantajan edustaja sanoo:

    Hyvä yritys. Mut ei me läpi. Maanantaina töihin levyjä aakkostamaan. Järjestelet ne omat levyt sit joulupyhinä kun lapsukaiset leikkii lahjoillaan. Olisihan tuon muuten uskonut, mutta kun nykyään saa vaan näitä avohoitopaikkoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s