Anonyymit Addiktit, kolmas istunto

-Hei Mika!

-Hei.

-Sopiiko, että tänään paneudumme niihin syihin, jotka laukaisevat ostoreaktion? Kipupisteisiin, jotka aiheuttavat pakonomaisen tarpeen hankkia joku tietty levy.

-Mikäs siinä, eihän siinä mikä.

-Mitä levyjä olet tänään ostanut?

-Tänään? Heh, no en mitään tietenkään, nythän on lauantai. Ihan kotona vaan tässä, koko päivän.

-Muotoilen kysymyksen uudestaan: Mitä levyjä olet tänään tilannut?

-Niin joo, tilannut. Tilasin tosiaan Guy Clarkin jonkun cd:n ja sitten Gram Parsonsin ja Doc Hollidayn lp:t.

-Olitko suunnitellut tilausta jo pitkään, mistä keksit toimia juuri nyt?

-No, tuota. Yhdellä keskustelupalstalla hehkutettiin erästä Guy Clarkin levyä ja se oli sitten X:ssä halvalla.

-Sekö riitti syyksi? Että ”yhdellä keskustelupalstalla hehkutettiin”?

-Joo. Yhden levyn takia ei viitsi maksaa postikuluja, niin etsin sitten jotain muuta siihen rinnalle. Huomasin sitten nuo pari älppäriä ihan kohtuuhintaan. Säästää pittää, säästää pittää.

-Jahas. Mitäs ostit eilen ja miksi?

-Ai eilen. Eilen eilen. Eilen oli eilen. Yksi kaveri kehui Mink DeVilleä ja muistin sitten nähneeni divarissa sen älppäreitä. Hain ruokatunnilla pois.

-Älppäreitä, montako?

-Kolme ekaa, sain niin halvalla!

-Etkä siis ennestään tuntenut ko. artistia? Kuuntelitko YouTubesta tai Spotifysta etukäteen, että kannattaako tätä hankkia vai ihanko vain kaverisi suosittelujen pohjalta ostit sian säkissä?

-No kun sain niin halvalla. Kai sinä nyt tajuat, että osa tämän homman viehätystä on juuri siinä, että ei etukäteen kuuntele jostain nettiradiosta tai vastaavasta nykyajan hömpsötyksestä sitä mitä meinaa ostaa. Ihan älytöntä semmoinen. Sama jättää sitten kokonaan ostamatta. Sitäpaitsi samalla löytyi muutama muukin levy! Että kannatti käydä poimimassa Minkit talteen.

-Hmm. Minulle on jo aiemmin selvinnyt, että kuuntelu ei ole kaikkein oleellisinta tässä levyjen haalimisessa. Joko yhtään kuuntelit Mink DeVilleä?

-Joo, illalla sitä sen ekaa levyä Cabaretta, vuodelta -77. Hiton hyvä oli. Ihme kun aina löytyy näitä hyviä vanhojakin bändejä ja artisteja, jotka ovat ainoastaan nimenä tuttuja. Tosi hieno löytö! Jäi muuten yksi lp vielä sinne divariin, pitänee hakea maanantaina pois.

-Mistä keksit tämän Mink DeVillen?

-Yksi kaveri kehui sen kokoelmaa.

-Entäs ne muut saman reissun hankinnat?

-Niin joo. Colossuksessa joku kehui Roxy Musicia, pitäähän siihen tutustua. Victory on kasariheviä, sitähän minä ostan aina kun löydän. Lisäksi tässä on kai joku Sinner -yhteys vielä, kai. Ai se Esa Pakarinen? Niin no, Pakarock 1 on hieno levy, ei kai silloin voi olla huono tämä Pakarock 2:kaan? Hieno mies se Pakarinen, hieno mies. Naisten mies.

-Onko nyt muuta tunnustettavaa vielä, onko muita tilauksia vetämässä?

-Höh, meinasin ihan unohtaa. Annoin tosiaan poikani kummisedälle listan niistä kasarihevilevyistä, jotka vielä puuttuvat. Hän lupasi pitää silmät auki levykaupoissa. Hän se nimittäin vasta niitä levyjä osteleekin. Juu-u. Hyvä valinta kummiksi, hyvä.

-Hmm. Hmm. Tämä alkaa valjeta pikku hiljaa, toimintasuunnitelma muotoutuu. Onko sinulla nyt mielessä jotain semmoista artistia tai yhtyettä johon olisi pakonomainen tarve tutustua?

-Joo, on yksi: My Chemical Romance.

-Miksi?

-Töissä kehuttiin. Yhden työtoverin -orastava addiktio muuten hänelläkin- poika diggaa, on kuulemma hieno bändi! Enpäs muuten aamulla älynnyt katsoa Äksästä oisko ollut näiden levyjä, olisin samalla tilannut. Perhana.

-No niin, tässä alkaa löytyä selkeä linja ostoreaktion aiheuttaviin tapahtumaketjuihin. Aloitamme nyt seuraavanlaisen kuntoutusohjelman: Jos käytät nettiä, niin älä mene keskustelupalstoille äläkä musiikkiaiheisille sivustoille. Älä lue sähköpostia. Työtovereiden kanssa saat keskustella kaikesta muusta paitsi musiikista; ilmoitan asiasta myös esimiehellesi, hänen tulee pitää tilannetta silmällä. Älä pidä yhteyttä sukulaisiisi tai perheesi lähipiiriin muutenkaan. Luetko musiikkilehtiä?

-Pääsin niistä irti muutama vuosi sitten, mutta nyt olen taas retkahtanut.

-Pyri välttämään kaupoissa ja kirjastoissa käyntiä. Vaimosi tulee hoitaa päivittäistavaroiden hankinta ainakin seuraavan puolen vuoden ajan.

-Mitä ihmettä minä sitten oikein voin tehdä??

-Vietä aikaa perheesi parissa, ulkoile. Lue. Keksi itsellesi oikea harrastus, rupea vaikka keräämään postimerkkejä tai laskettele.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Huuhaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Anonyymit Addiktit, kolmas istunto

  1. Orastava addikti sanoo:

    No höh, kait se nyt tauti tarttuu, kun sitä oikein levittää. Opeth’ista taisit alottaa, mitähän kaikkea on takkiin tarttunutkin sen koommin. Onneksi tämä tauti ei tarvitse bloggaamista kummempaa hoitoa. Minä ainakin sain juur elinvuosia lisää, oli niin makiat naurut. Kotona harvemmin ilkiää koneella ääneen tyrskähdellä, mutta nyt meni ihan hirnumiseksi. Että kiitos!

  2. Mika sanoo:

    Niin. Että ”kiitos” myös. Juu-u. Kysynkö rouvalta, että kiitänkö.
    *lähtee kuuntelemaan Scars on Broadwayta ja Machine Headia*

  3. Itse 139 lautapeliä kattavan kokoelman omistajana voi vaan sanoa, että tutulta tuntuu. Kaiketi sillä jatkuvalla ostamisella hakee uudestaan sitä tunnetta, kun on uusi ja ennen kuulematon tai kokematon tai näkemätön levy/peli/kirja/postikortti kädessä: sitten voi suunnitella, mihin kohtaan se hyllyssä kuuluu, sijoittaako sen genren vai artistin mukaan, vuoden vai hyvyyden perusteella.

    Kun tämä kaikki on tehty, täytyy ostaa taas jotain uutta, että tunteeseen pääsee uudestaan kiinni.

    • Mika sanoo:

      139 on hyvä alku. Sopiva tavoite voisi olla eri peli vuoden jokaiselle päivälle…

      • Hyvähän se on sanoa, mutta kun pitäisi lautapelien lisäksi myös hankkia kaikki ne tuikitarpeelliset dvd:t eli tv-sarjat ja elokuvataiteelliset merkkiteokset, ostaa musiikkia ja täydentää näytelmäkirjallisuuskokoelmaa. Puhumattakaan siitä, paljonko menee rahaa konsolipeleihin.

        Kyllä miehenä oleminen on rankkaa.

      • Mika sanoo:

        Jep. Eivät esi-isämme tienneet mitään siitä miten rankkaa voi olla miehen elämä täällä kylmässä ja karussa pohjolassa, jossa lyömme päätämme ja nyrkkiämme ikiroutaiseen kiviseen maahan.

  4. Täti sanoo:

    Käykääs pojat edes joskus vaikka kirjastossa! Sieltä saa ihminen ja mieskin kaiken tarpeellisen, ilmaiseksi ihan. Addiktiot hallintaan, rahat sukkaan ja suut suppuun. Omistaminen on yliarvostettua, tuumaa Täti ja lähtee nettikaupalle hankkimaan jouluisia kirja-, levy- ja pelilahjoja itselleen ja perheelle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s