Kings of Leon – Come around sundown

Mitä tätä kiertelemään, selvää asiaa: Kings of Leon on tehnyt mestariteoksen. Come around sundown on popmusiikkia parhaimmillaan. Kyynikot tulevat sanomaan, että tässä ei ole mitään omaa, bändi kierrättää menneitä vuosikymmeniä. Kyynikot voivat kuitenkin pitää päänsä kiinni ja kerrankin vain nauttia hienosta musiikista.   

Totta, tutustuin Kings of Leoniin vasta muutama viikko sitten. Ensimmäinen levy oli riemastuttavaa rokin remellystä, toinen hieman mietitympää ja ehkä syvällisempääkin tavaraa hurmoshenkisyydessään. Come around sundown näyttää olevan jo yhtyeen viides pitkäsoitto. Ovatkohan kaksi edellistä yhtä hyviä? Yhtye on muuttunut valtavasti kahdesta ensimmäisestä albumista. Todennäköisesti olisin huomannut vasta tämän tupla-lp:n toisen levyn aikana, että kyse on samasta yhtyeestä, jos sokkona olisin kuunnellut. Jos silloinkaan. Laulajan äänikin muuttui tutuksi vasta levyn loppupuolella.

Youth and young manhoodilla ja Aha shake heartbreakilla oltiin 60-70 -luvuilla, nyt yhtye tekee 90-luvun kautta mutkan 80-luvulle piipahtaen hetkeksi jopa tällä vuosituhannella, ottaen mukaansa vuosikymmenien parhaimmistoa (Radiohead, Coldplay, U2, Big Country), heittää sekaan tanssipoppia, käy välillä Springsteenin ja Mellencampin kanssa herätyskokouksessa ja heilauttaa mennessään terveisensä Rolling Stonesille. Ja keittää noista aineksista älyttömän maittavan sopan. Kings of Leon tuntuu löytäneen itsensä, nyt ei kuulijan tarvitse miettiä ovatko nämä kaverit ihan tosissaan. Kyllä ne ovat.

Tuliko vähän ylisanoja? Männessä näkköö kestääkö levy aikaa. Nyt olen ihan täpinöissäni. Samaan malliin kuin Scars On Broadwayn kanssa viime vuonna. En tiedä miten suosittu bändi Kings of Leon on, mutta tämän levyn myötä luulisi sen siirtyvän stadionluokkaan, jos ei siellä vielä ole. Juu-u, ei ole hyvä asia se, mutta kyllähän tämä nyt kuulostaa sellaiselta musiikilta joka stadionille sopii jos mikä. Ehkä Kings of Leonin myötä sana stadionrock saa paremman kaiun mikä sillä nyt on.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kings of Leon – Come around sundown

  1. Amatööri sanoo:

    Tämä oli hyvä arvostelu. Samaa levyä on pyöritelty musiikkilehdissä ympäri saamatta oikein mitään irti. Tämän avulla pääsin minäkin paremmin kiinni levyn juoneen. Totta tosiaan Big Country, mistä senkin osasit tähän temmata – vaikka yhteyshän on aivan ilmeinen. Big Countryn yli kunnaiden kiirivän ilmavakitaroinnin muistan toki minäkin, oonhan nähnyt/kuullut bändiä ihan live’nä *myhäilis leuhkana*

  2. Mika sanoo:

    Haa, vielä löytyy muitakin Big Country -diggareita! Steel town on yksi kasarisuosikkejani. Ja The crossing löytyy lp-hyllystäni jopa kahtena kappaleena, koska se ilmestyi kansiltaan sekä sinisenä että vihreänä. Tosin vahingossa ostin sen vihreän, mutta kuitenkin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s