Levyhyllyn syövereistä osa 2: Saara Suvanto

Soundin arvostelija tyrmäsi aikanaan Saara Suvannon debyyttilevyn  harvinaisen rajusti. Jos en ihan väärin muista, niin jossain myöhemmässä lehdessä hän kuitenkin pahoitteli asiaa ja sanoi ulkopuolisten mielipiteiden vaikuttaneen liikaa arvosteluun. Olin teininä aika hämmästynyt, että arvostettu rockkriitikko antoi muiden vaikuttaa kirjoituksiinsa. Myöhemmin olen tietysti tajunnut tämän olevan hyvinkin yleistä, kriitikot kirjoittavat monesti toisille kriitikoille.
 
Saara Suvanto ei ollut mikään suuren yleisön suosikki, vaikka 1987 ilmestyneen debyyttilevyn avauskappaleen Ruman rajun Raija rouvan rokin muistankin telkkarista tai radiosta kuulleeni. Suvannon ääni ei ole järin radioystävällinen. Sitä voisi kuvailla yhdistelmäksi Janis Joplinia, Marjo Leinosta ja primaaliterapiaa läpikäyvää Yoko Onoa. Ääni ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Välillä hän vetää tulkintansa överiksi, mutta mitäpä siitä kun sen tekee vakuuttavasti. Ymmärrän kyllä, jos paikoin oopperamaiseen falsettiin kohoava ääni aiheuttaa ärtymystä; mistään easy-listeningistä ei ole kyse.
Suvannolta ilmestyi vuosien 1987-92 välillä kolme sooloalbumia ja nippu sinkkuja. Hän kuoli syöpään neljäkymppisenä -99.*
 
Suvannon debyytti on rajua rokkia, kuten avausbiisikin jo kertoo. Menevän perusrokin lisäksi siltä löytyy synkkiä blueshenkisiä slovareita, jopa 70-lukulaisen tiedostavaa progeiskelmää. Meno on juurevaa kautta koko levyn. Levyn tuotannosta vastaa Tuula Amberlan Lulu-hitin takana oleva parivaljakko Jukka Alihanka ja Ilpo Murtojärvi. Harmi kyllä levyltä ei löydy minkäänlaisia soittajatietoja, olisi kiva tietää minkälainen bändi studiossa on ollut. Levyn soundimaailma ei onneksi ole ajan hengen mukainen, joidenkin biisien rummunjyskettä lukuunottamatta.
 
Kaikki kappaleet ovat Suvannon itsensä säveltämiä ja sanoittamia. Laulujen vakuuttavat, elämänmakuiset ja usein rajut teksit ovat olennainen osa kokonaisuutta. Kun Suvanto laulaa ”olen kärsinyt paljon” se kuulostaa uskottavalta. Synkimmillään hän sanoo: ”Jos tämäkin korsi katkeaa niin katkeaa loputkin”. Toisaalta surusta kumpuaa toivo: ”Vaan jos se elämä tähän särkyisi, se olis särkynyt jo aiemmin.” Vähän niinkuin ”it’s getting better all the time, can’t get much worse”. Menobiiseissä teksit ovat onnistuneen älyvapaita, eli huumoriakin löytyy.
 
Suomalaisena naispuolisena rokkarina ja lauluntekijänä Suvanto oli selkeä edelläkävijä. 80-luvulla naisten soittama rock oli vielä aika harvinaista, lähinnä tulee mieleen Tavaramarkkinat ja Ilona. En ole Suvannon muita levyjä kuullut, mutta eiköhän nuo tule hyllyyn poimittua jahka joskus tulevat vastaan. Vaikuttavaa musiikkia.
 
(*Kts. artikkeliin tullut kommentti alhaalta. M.)

 

 

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Levyhyllyn syövereistä osa 2: Saara Suvanto

  1. Martti Heikkilä sanoo:

    Se tiedoksesi, että Saara ei kuollut syöpään. Sellainen väärä tieto on vissiin edelleen wikipediassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s