Minne tytöt kadonneet

Leena Lehtolainen on haastattelujen perusteella viehättävä, älykäs ja huumorintajuinen. Hänellä on asiallinen musiikkimaku. Hän kirjoittaa hyviä kirjoja. Kutakuinkin täydellinen nainen siis.

Lehtolaisen uusin kirja Minne tytöt kadonneet tarttuu aina ajankohtaiseen maahanmuuttaja-aiheeseen. Etukäteen pelotti, että minkälaisen kritiikittömän monikulttuurisuuden ylistyksen Lehtolainen on kirjoittanut, mutta olisi pitänyt arvata, ettei hän sorru mihinkään kiilusilmäiseen fennovegaanianarkofeminismimamu-saarnaan. Lehtolainen on liian fiksu häiritsevään tuputtamiseen. Jos kirjassa joku ismi on, on se humanismi. Sitä ei maailmassa ole koskaan liikaa.

Minne tytöt kadonneet on perinteinen kuka sen teki -dekkari. Kirja on ns. taattua Lehtolaista, eli kauttaaltaan ihan hyvä. Tarpeeksi kiinnostava juoni -käänteitä riittää, vähän uskottavuuden kustannuksellakin-, tutut henkilöhahmot, tuttu miljöö, viittaukset aiempiin kirjoihin, kaikki on tallella. Tässä kannata sisältöä sen kummemmin selitellä, jännäri mikä jännäri. Kiinnostavampia ovat kirjan teemat; maahanmuutto, sopeutuminen niin muuttajilla kuin alkuasukkaillakin, nettikirjoittelu jne.

Tämä on laskutavasta riippuen 11. tai 12. Kallio-romaani ja sinänsä juoni on enää sivuseikka. Eniten lukijaa kiinnostaa seurata Maria Kallion elämää. Minä varmaan lukisin ja tykkäisin, vaikka kirjassa ei tehtäisi muuta kuin käytäisiin lenkillä ja syötäisiin terveysruokaa. Pitkien sarjojen henkilöistä tulee ystäviä, joiden päivittäiset kuulumiset jaksavat kiinnostaa. Täytyy vain kestää kaikenlaiset rikokset ja seikkailut, että pysyy kärryillä mitä kavereille tapahtuu.

Välillä tuntuu, että Lehtolaisen kirjoissa ei ole tarpeeksi särmää. Kallion perhe-elämä on liian leppoisaa, muutamat tekemällä tehdyt kriisinpoikaset eivät ihannepariskuntaa hetkauta. On tietysti hyvä, että joku suomalainen poliisi ei ole väkivaltainen, alkoholisoitunut, eronnut tai muuten reppana. Kallio kuitenkin tarvitsisi seurakseen Pertti Strömin kaltaisen perinteisen sovinistiurpon, suomalaisen jännityskirjallisuuden poliisin arkkityypin tasapainottamaan välillä liian harmoniseksi käyvää työ- ja perhe-elämää, kun aviopuoliso on Voima-lehden tilaajan prototyyppi, lähimmät työkaverit myös melkein liian hyviä ihmisiksi eikä Ursula Honkasesta ole tarpeeksi vastusta. Tässä uusimmassa onneksi Störmin haamu kummittelee hänen poliisikoulussa olevan tyttärensä muodossa.

Ehkä olen niin numminen-mäki-sipilä-nykänen -osaston aivopesemä, että Kallion tapainen harjunpäähumanisti tuntuu särmättömältä, vaikka hänestä löytyy sävyjä enemmän kuin vareksista ja kippo-kemppaisista. Osa Kallio -kirjojen viehätystä on kuitenkin juuri tässä kerrankin kotiasiat suunnilleen kunnossa -asenteessa, jossa lukijan ei koko ajan tarvitse jännätä tulevaa avioeroa tai seuraavaa kännikatastrofia. Jonkinlainen Kallion ”antiteesi” taitaa olla Heikki Norén, Teemu Kaskisen ja Heikki Heiskasen tuore romaanipoliisi, joka ei pehmeillä arvoilla elämöi.

Maria Kallio soittaa bassoa Jeparit -nimisessä yhtyeessä ja musiikki on muutenkin kirjoissa läsnä. Tekstistä on myös hauska bongata tuttuja nimiä suomalaisesta ”ramopop-skenestä”, sivuhenkilöinä on mukana pyörähtänyt ainakin Grotenfelt, Söderholm, Liskomäki… Pertti Ström on tietenkin tunnettu hahmo suomalaisessa rockmytologiassa.

En ole ihan kaikkia Lehtolaisen kirjoja lukenut, mutta mihinkään täydellisiin rimanalituksiin en ole törmännyt. Minne tytöt kadonneet on ihmeen innostava kirja ollakseen osa näin pitkää sarjaa. Suosikkejani Lehtolaisen tuotannosta ovat Tappava Säde ja Kun luulit unohtaneesi. Kuinkahan moni Lehtolaisen lukija arvaa mistä jälkimmäisen kirjan nimi on peräisin…

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Lukemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

9 vastausta artikkeliin: Minne tytöt kadonneet

  1. lukutoukka sanoo:

    Fennovegaanianarkofeminismimamu-saarna! Tällä termillä sun pitäis päästä HS:n kulttuuritoimitukseen. Tai Prnassoon antamaan huutia Anjalle.

    Taidan olla harjunpäähumanismin kannattajia, vaikkakin dekkareiden lukeminen kaikkiaan onkin jäänyt vähiin ellei olemattomiin. Pitäisiköhän ihan laatutarkastaa edes yksi lehtolainen?

    Sinä voisit tarkistaa tämän viikon aiheen, siellä ollaan mahdottoman valinnan edessä?

    • Mika sanoo:

      Jos dekkarit eivät uppoa, mutta Lehtolainen kiinnostaa niin suosittelen mainitsemaani Kun luulit unohtaneesi -kirjaa. Itseltäni on muut ei-dekkarit tarkastamatta.

      Ja vastaus Pakinaperjantain kysymykseen täytyy olla Beatles – Revolver.

  2. lukutoukka sanoo:

    siis Pakinaperjantain aiheen, http://leelia.vuodatus.net

  3. Kuva haastatteluissa älykkäästä, viehättävästä ja huumorintajuisesta Leena Lehtolaisesta kärsi pienen takaiskun, kun joskus seitsemän vuotta rouvaa Jyväskylässä haastattelin. Jälkikäteen kuulin, että oli vain väsynyt matkustamisesta ja nälkäinen syömättömyydestä, mistä johtuen saattaa olla, ettei haastateltavan henkinen vireystila vastannut toimittajan toivetta.

    Uskallan silti väittää, ettei sitä syntyneestä jutusta huomannut, vaan kirjailija oli aivan yhtä älykäs, viehättävä ja huumorintajuinen kuin mediassa yleensäkin. Mikä lie sitten totuus. Sitä saa medialukutaitojaan arvioidessa miettiä. Ja sitä paitsi, kaikillahan meillä on huonoja päiviä. Paitsi minulla.

    • Mutta toisaalta, väsyttäähän ja nälättäähän kaikkia, jos seitsemän vuotta haastattelee.

      • Mika sanoo:

        Kaikkien aikojen syvähaastattelu, toimittaja ei jättänyt kiveäkään kääntämättä tässä fosterkanemaisessa aiheen selvittelyssä… Medialukutaito? Eikö kaikki mitä lehdessä lukee olekaan totta? Tai intterneettissä…

  4. Mika sanoo:

    Mielenkiintoista. Yhä edelleen, vuonna 2013, joka päivä joku löytää blogiini hakusanoilla ”minne tytöt kadonneet juonitiivistelmä” tai ”minne tytöt kadonneet kirjaesittely” tai jotain vastaavaa. Ihan. Joka. Päivä. Suosittelen kyllä lukemaan sen kirjan, pelkkä juonitiivistelmän etsiminen netistä ei ole ihan se juttu mitä opettajat tarkoittavat pyytäessään tekemään kirjaesittelyn.

  5. atte sanoo:

    Kiitos paljon, tämän avulla sain tehtyä äidinkielen kirjaesitelmäni!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s