Tukkahevin kakkosdivaria

Hevimusiikille -tai metallille- on keksitty miljuunittain erilaisia määreitä. Osa huumorilla, osa ilmeisen vakavissaan, osa silkassa keljuilumielessä. ”Tukkahevi” on varmaan kaikkia noita, kuvaava se joka tapauksessa on. Mutta se musiikki ei välttämättä olekaan ihan sitä mitä voisi pärstäkertoimen perustella kuvitella. Tässä lyhyitä kommentteja muutamasta ei-ehkä-hirmuisen-tunnetusta alan orkesterista:

Krank – Hideous (-86, USA)

Täydet pisteet ulkonäöstä, joka on ihan kamala. Levyn takakanteen on vielä iletty kirjoittaa ”no thanks to posers and glam bands”. Haloo?! Mutta itse musiikki ei yllättäen olekaan yleisöä kosiskelevaa pehmoiskelmää, vaan koko levy on vallan vauhdikasta menoa, jossa on rankkoja heviriffejä ja punkin energiaa. Bändi on paljon enemmän Rock kuin monet muut aikalaisensa. Laulaja on aika kehno rääkyjä, mutta jotenkin se sopii tähän, koska millään radioystävällisillä linjoilla bändi ei liiku. Tukkahevin elementeistä ulkonäön lisäksi mukana sentään stadionhuudatusta: Go rock yourself! Levyltä ei löydy yhtää balladia, pisteet siitä.

Britny Fox – s/t (-88, USA)

Nämä kettupojat liikkuvat Krankia melodisemmilla ja popimmilla linjoilla, Mötley Crüen Theatre of pain/Girls girls girls -henkisesti. Meno on kuitenkin äänekästä ja laulaja tässäkin melkoinen rääkyjä, joten järin radioystävällistä ei kama ole. Nyt löytyy pakollinen balladikin, lässynlässyn-tekstillä varustettu Save the weak. Britny Fox yrittää selkeästi päästä Quiet Riotin apajille, sillä levyllä on sinänsä tarpeeton Slade-cover. Kenties laulajalla on yritystä noddyholdermaiseen soundiin, mutta ei hän siinä oikein onnistu. Britny Fox on jo enemmän sitä mitä tukkahevillä yleensä ymmärretään, mutta ihan kelvollisella rocklinjalla tälläkin levyllä mennään, selkeästi ulkonäköään parempi bändi.

Paganini – It’s a long way to the top (-87, Sveitsi)

Niccolon pojanpojanpojanpoika? Laulajan nimi on siis Mark Paganini. Albumin otsikko on varastettu AC/DC:ltä (mistähän AC/DC sen varasti) ja levyltä löytyy joku AC/DC -vaikutteinen biisi. Tämä on Krankia ja Foxia selkeämmin radioystävällistä kamaa kammottavine ajan hengen mukaisine rumpusoundeineen, eli nyt aletaan lähestyä tukkahevin ydintä? Musiikki on kuitenkin ihan hauskaa rokinremellystä, tosin se pakollinen kehno balladi tältäkin levyltä löytyy ja stadionhuudatukseksi yritetty Salted water kisses on varmaan huonin biisi ikinä missään. Silti en suostu Paganiniakaan haukkumaan, koska enimmäkseen meno on reipasta ja iloista. Jos musiikista tulee hyvälle mielelle, niin ei se silloin huonoa voi olla. Tosin mainitsemani Salted water kisses pudottaa pisteitä aika lailla.

Wrathchild – Stakk attak (-84, UK)

Sain tämän kansiensa puolesta kaikkien tukkahevilevyjen äidin alaan vihkityneeltä ystävältäni 40-vuotislahjaksi. Etukannessa poseeraa aivan järkyttävän näköisiä ”miehiä”, takakannesta löytyy kaikenlaista Törkytehdas -kirjasta tuttua rekvisiittaa. Oikee meininki!

Itse musiikki vaihtelee ylinopeasta hevikaahauksesta hyvinkin perinteisen kuuloiseen 70-lukulaiseen glamrockiin. Uskaltaisinko sanoa, että osa biiseistä uppoaisi jopa New York Dolls-Hanoi Rocks -diggareille, jos he vain pääsisivät yli hevikammostaan. Mötiköiden henki kummittelee tälläkin levyllä, mutta sieltä samalta sylttytehtaalta hekin ovat soppansa ainekset hankkineet. Stadionhuudatusta löytyy, mutta balladia ei. Soundit ovat aika karut, mutta mitä välii. Toistan itseäni, eli paljon ulkonäköään parempi bändi. Ulkomailla käytetty termi ”glam metal” määrittää näitä bändejä paremmin kuin ”tukkahevi”. Näitä genrejä, niitä nimittäin piisaa…

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että USAssa vaikutti myös Wrathchild niminen thrashorkesteri, joka myöhemmin rupesi oikeusjutun jälkeen käyttämään nimeä Wrathchild America.

Huh. Tarkoitukseni oli ottaa käsittelyyn enemmänkin alan tavaraa, etenkin eurooppalaista (Sinner, Shy, Trash, Rock Goddes), mutta on tämä sen verran ankaraa hommaa, että jätän toiseen kertaan.

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s