Poimintoja hellekesän hankinnoista

Joitakin kesän aikana hankkimiani levyjä:

Grateful Dead on jäänyt minulta aiemmin lähes kokonaan väliin, mutta nyt ostin heidän ensimmäisen albuminsa (-67), Anthem of the sunin (-68), Workingman’s deadin (-70) ja American beautyn (-70). Ensimmäinen on ihan mainio blueshenkinen poplevy, helppoa kuunneltavaa. Anthem of the sun vaatisi jo jotain tajuntaa laajentavaa syötävää tullakseen ymmärrettävämmäksi. Mutta Workingman’s dead ja American beauty ovat molemmat erittäin hienoja kantrirock-/kantrivaikutteisia levyjä. Jos esim. Byrds, Tom Petty, Crosby Stills & Nash, The Band ja vaikkapa George Harrisonin soolotuotanto kolisee, niin varmasti kolisevat nämäkin albumit. Elävää musiikkia.

Sharon Jones & the Dap-Kingsin 100 days, 100 nights (2007) ja I learned the hard way (2010) ovat uutta, mutta äärimmäisen autenttisen kuuloista etelän soulia. Minulle olisi mennyt aivan täydestä, jos musiikin olisi sanottu olevan Staxin 60-luvulla kadonneilta nauhoilta peräisin…

Jotenkin vain tulin ostaneeksi Jim Steinmannin soololevynään julkaiseman Bad for goodin (-81). Tulin ostaneeksi itse asiassa kahteen kertaan. Tai no, ensimmäisen kerran sain sen kylkiäisenä, mutta toisella kerralla maksoin pienen summan rahaakin. Ai miksikö ostin saman levyn kahteen kertaan? No kun lp:n mukana piti olla myös ep ja sitä ei tuossa kaupanpäälle saamassani versiossa ollut. Parasta on tietysti se, että ko. ep on musiikillisesti jokseenkin tarpeeton… Jos mahtipontinen viihdemusa kiinnostaa, niin Bad for good on oikea valinta. Parhaimmillaan se kuulostaa siltä kuin E-Street Band olisi tullut hulluksi. Eli hienolta.

Pohjois-Irlannista tulee The Answer; rumia pitkätukkaisia jytää soittavia miehiä leveälahkeisissa housuissa. Viiksien puuttuminen on miinusta, mutta ehkä se asia vielä korjaantuu. The Answerin ensimmäinen albumi Rise ilmestyi 2006 ja tämä toinen -Everyday demons- viime vuonna. Mitään varsinaisesti uutta bändi ei esitä, mutta ei tarvitsekaan, kun meno on hurjaa ja lahkeet lepattavat. Kun vielä sain tuoreemman levyn käsiini lp:nä, niin asiat ovat kunnossa. Tämä on musiikkia, joka on aina epämuodikasta ja josta kaltaiseni jästipäät aina diggaavat.

Kaikenlaista kivaa tuli kesän aikana hankittua, Absoluuttisesta Nollapisteestä Dweezil Zappaan. Mitä siihen väliin nyt mahtuu…

Advertisements

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s