Levyhyllyn syövereistä osa 1: Giddyups – Seasons of the shake

Tutustuin Giddyupsiin Rockradion suorassa Härmärock-lähetyksessä. Vuosi oli ehkä -87. Silloin jurakaudella, kun radiosta tuli vielä hyvää, oikeiden toimittajien tekemää ohjelmaa. Äänitin konsertin tietenkin c-kasetille. Mieleen jäi erityisesti kappale Seasons of the shake, josta sittemmin tuli heidän ensimmäisen lp:nsä nimikappale. Hyvä kappale olikin.

Giddyupsin johtohahmot olivat Aki Sirkesalo ja Sami Saari. Heistä tulee helposti mieleen termi ”suomisoul”, mutta tuolloin he eivät olleet edenneet urallaan sinne saakka. Seasons of the shakella Sirkesalo ja Saari molemmat laulavat ja soittavat kitaroita, Sauli Leppänen laulaa ja soittaa bassoa ja Pete Lehtelä laulaa ja rumpaloi. Alunperin yhteeseen kuului Raine Salo ja suurin osa levyn biiseistä on Salon käsialaa, vaikkei hän levyllä soitakaan. Salo on turhan pimentoon jäänyt mainio biisinikkari suomalaisen rockin historiassa. Hyvä pahaa rock’n’roll -kappale lienee useimmille kuitenkin tuttu.

Hyvässä mielessä 80-lukulainen Seasons of the shake on mainio albumi, kokonaisuus pysyy kasassa. Kriteerieni mukaan perinteistä poplevyä voi pitää kokonaisuudeltaan hyvänä, jos siltä löytyy 4-5 hyvää biisiä ja jos muutkin kappaleet ovat ok.

Levyn soundit ovat tuoreet, vaikka eivät häiritsevää peruskasaria onneksi olekaan. Bändillä tuntuu olevan popmusiikin historia hallussa tuoreesti ja levyltä kuuluu kaikuja oman aikansa brittibändeiltä, 70-luvun Stonesilta, The Nights of Iguana tulee eittämättä mieleen monen kappaleen kohdalla, Muddy Watersin (biisin nimi, siis) riffissä haiskahtaa ”köyhän miehen Kashmir”, välillä riffaillaan AOR-jytähenkisesti yms. Levyn selkeään parhaimmistoon kuuluvat nimibiisin lisäksi Inside, Sweet bitter pain, Little weirdos ja Magic tools.

The Nights of Iguanan nimi pompahti tosiaan mieleeni useasti; ehkä vaikutteita on otettu, jopa puolin ja toisin? Yhtyeiden aktiivikausi sattui kuitenkin samoille vuosille.

Muistelen, että silloin reaaliaikana bändille ja etenkin Sirkesalolle leivottiin jonkinlaista ”eroottista imagoa”, varmaan parin kappaleen S/M -henkisistä sanoituksista johtuen. Mikäs siinä, komeita poikia, vaikka kyllä lp:n sisäpussin kuva tuijotuksineen herättää lähinnä vaivautuneisuutta. Miten lie naiskuulijoiden laita…

Yhtyeen jäsenten myöhempiä aikoja ajatellen levyn tärkein kappale lienee One of these stories, accapellana esitetty doo-wop -henkinen laulu. Sirkesalo ja Saari alkoivat keskittyä mustaan musiikkiin, doo-woppiin ja sittemmin ”souliin”. 90-luvun alussa Giddyups hajosi ja Sirkesalo ja Saari perustivat Veeti Kallion ja Sasu Moilasen kanssa doo-wop/lauluyhtye Veeti and the Velvetsin. Hyllystäni löytyy ryhmältä The singles collection -niminen mini-lp vuodelta -92 ja komeaa laulua se sisältää.

Tämä tutkimusmatka levyhyllyn syövereihin päättyi iloisiin tunnelmiin.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s