Blind Willie Johnson

Claptonin Motherless children -version innoittamana kaivoin levyhyllystäni esiin taas kerran Blind Willie Johnsonin.

Legendan mukaan Willie Johnsonin äitipuoli viskasi pojan silmille happoa tämän ollessa seitsemän ikäinen joskus 1900-luvun alussa, tuloksena Blind -lisänimi Willien eteen. Isänsä sikarilaatiosta kyhäämällä kitaralla Johnson opetteli soittamaan ja alkoi tienata elantoaan ns. katulaulajana, katusaarnaajana. Hänen raakaa lauluaan ja hienoa kitaransoittoaan levytettiin vuosien 1927-30 välillä n. 30:n kappaleen verran. 1930-luvun suuri talouslama pysäytti levyteollisuuden, varmaan osittain siksi levytysuransa jäi niin lyhyeksi. Katulaulamista hän kai jatkoi siihen saakka, kunnes kuoli keuhkokuumeeseen nukuttuaan tulipalossa tuhoutuneen talonsa raunioissa, koska sairaalat eivät ottaneet sokeaa neekeriä hoitaakseen. Arviot Johnsonin syntymävuodesta liikkuvat välillä 1897-1903, epäilyt kuolinvuodesta vaihtelevat välillä 1945-49.

Näin siis kertoo legenda, joka ei ole välttämättä täysin totta. Uskoo kuka uskoo. Varsinainen roudasta rospuuttoon -tarina kuitenkin.

Kun Blind Willie Johnsonin uskonnollisia levytyksiä kuuntelee, niin silloin uskot tai itket ja uskot. Sen verran ankaraa kamaa laulut ovat. Lähin vertailukohta miehen äänelle lienee kaikkein ankarimman kuuloiset mongolialaisen kurkkulaulun taitajat. Black metal -örisijät ovat kevyttä kauraa Johnsonin rinnalla. Niin äänellisesti kuin ideologisesti. Keskiverto luterilainen leipäpappi antaisi taivasosuutensa, jos pääsisi saarnassaan puoleenkaan siitä vakuttavuudesta mihin Blind Willie Johnson pääsi aina suunsa avatessaan.

Oliko Johnson kiivas saarnaaja vai lauloiko hän vain työkseen, henkensä pitimikseen, sitä emme tiedä. Eikä sillä ole mitään väliä. Köydenveto ”maallisen” ja uskonnollisen elämän välillä on oleellinen osa tätä musiikkia ja osa sen vakuuttavuudesta ja kestävyydestä johtuu varmasti tästä taistelusta. Esim. Skip James rupesi saarnamieheksi tehtyään ensin hienoja blueslevytyksiä, Son Housesta piti tulla saarnaaja, mutta tulikin blueslaulaja.

Paitsi laulajana Johnsonia arvostetaan myös kitaristina. Taskuveitsen käyttö slideputken asemasta on osa legendaa. Johnsonin ehkä kuuluisin kappale Dark was the night – Cold was the ground lähetettiin v. 1977 avaruuteen Voyager -luotaimessa, että ufomiehetkin pääsisivät jyvälle siitä millaista maapallon musiikki vakuuttavimmillaan on.

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Kuuntelemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Blind Willie Johnson

  1. Marja sanoo:

    Toivoisin tämän blogin liitettävän mahd. pian Blogilistalle, jotta täysi sisältö tavoittaisi niitä, jotka hyvän päälle ymmärtävät. Samalla voisi listautua myös se toinen työperäinen päiväkirja?

  2. muri salin sanoo:

    77vuonna ostin Blind Willien levyn , tykkään yli kaiken , mitään nyky kaupallista en kuuntele , kuuntelen youtuben rauhallisiai kotiesityksiä .

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s