Pikatuomioita

Että saisin blogikirjoittelun jotenkin käyntiin. Lyhyitä kommentteja muutamista viime aikoina lukemistani kirjoista:
 
Thomas Rathsackin kirja Jääkäri – Tanskalaissotilaana Afganistanissa ja Irakissa kertoo sen, että nykypäivän sota on niin outoa, epämääräistä ja kaikin puolin syiltään hämärää ettei siitä synny edes kunnon kirjaa. Opuksen mielenkiintoisinta antia onkin tanskalaisten jääkäreiden koulutuskuvaukset. Aiheesta tuli taannoin tv-dokumentti ja meno näytti vallan reippaalta.
 
Petri Tammisen Muita hyviä ominaisuuksia kertoo -yllätys yllätys- ujosta ja saamattomasta suomalaisesta nykymiehestä, joka ei osaa tehdä mitään mitä miehen muka pitäisi osata. Meitä tässä maassa nykyisin riittää. Kirja on hyvä, mutta olisihan Tamminen voinut kirjoittaa romaaninkin. Oikeasti hän osaa paljon enemmän kuin useimmat muut.
 
Juhani Suomi tunnetaan pikkutarkasta, mutta heti toisesta tai viimeistään kolmannesta osastaan alkaen armottoman kuivasta rivitalon paksuisesta Kekkos-elämäkertasarjastaan. Rennommalla kädellä ilman lähdeviitteitä kirjoitettu Vorraaja osoittaa Suomen olevan paitsi sivistynyt ja älykäs ihminen, niin myös järjettömän hyvä kirjoittaja. Jos se jollekin on aiemmin jäänyt epäselväksi. Kirjaa ei kerta kaikkiaan voi laskea kädestään ennen loppua.
  
Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja aiheuttaa kirjailijalle suunnattomat paineet seuraavan teoksen suhteen. Sen verran mainio ehkä jopa hieman huovismainen teos on.
  
Miikka Nousiaisen Maaninkavaara on sekä hirmuisen ahistava, että hillittömän hauska. Vähän ennen ohuehkon kirjan puolta väliä meinasin jättää lukemisen kesken kun juoksijatytön valmentaja-isän pakkomielle tuntui niin pahalta. Onneksi jatkoin loppuun, ahistuksesta kumpusi lopulta syvä huumori.
 
Don Rosan tuorein ja valitettavasti kai viimeiseksi jäävä kovakantinen ankkakirja Pako kielletystä laaksosta jatkaa samaa linjaa kuin pari-kolme aiempaa kokoelmaa, eli mukana on pari klassikkostatuksen ansaitsevaa korkeakirjallista tarinaa, joitakin ihan hyviä tai kelvollisia juttuja ja muutama täysin tarpeeton parin sivun rykäisy. Ankkojen ja etenkin Roopen inhimillistäjänä Don Rosa on nero. Ankoilla on historia, eeppisimmät tarinat eivät koskaan ala nollapisteestä, vaan hahmot käyttävät toimissaan hyväksi elämänkokemustaan ja ottavat opikseen aiemmin tekemistään teoista.
 

 

Mainokset

Tietoja Mika

Keski-ikäinen teini-ikäinen, jota kiinnostaa jaaritella levyistä, kirjoista ja välillä muustakin tarpeellisesta.
Kategoria(t): Lukemista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Pikatuomioita

  1. Marja sanoo:

    No hitsi, noista vasta Kyrö hallussa. Ja tietysti Tammisen aiemmat. Juhani S. saa kyllä jäädä: outo uneliaisuus iskee aina kun asiaa puhutaan. Vastaan: Aku Ankka.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s